
Mitä on rogaining?
Mitä jos saisit itse päättää, minne menet, kuinka kauan olet matkalla ja mitkä rastit ovat vaivan arvoisia? Rogaining yhdistää suunnistuksen, kestävyyden ja taktikoinnin tavalla, joka tekee jokaisesta kilpailusta erilaisen. Tässä artikkelissa avataan rogainingin perusidea ja säännöt ymmärrettävästi myös ensikertalaiselle.
Rogaining – tuttavallisemmin roga, pistesuunnistus tai retkisuunnistus – tunnetaan ainakin näillä nimillä. Kyseessä on suunnistuksen yksi alalaji, mutta miten se oikeastaan eroaa perinteisestä suunnistuksesta? Nimi pistesuunnistus antaa jo pienen vihjeen.
Rogainingin perusideana on suunnistaa karttaa apuna käyttäen. Toisin kuin tutussa suunnistuksessa, jokaiselta rastipisteeltä saa ennalta määritetyn pistemäärän. Rogainiin osallistutaan yleensä 2–5 hengen joukkueena, mutta matkaan voi lähteä myös yksin. Perinteisimmin rogainingissa joko juostaan tai pyöräillään.
Rogaining poikkeaa perinteisestä suunnistuksesta myös ajan ja reitin osalta. Kilpailulle määritetään enimmäisaika, jonka puitteissa joukkueet liikkuvat maastossa. Kilpailun kesto vaihtelee tunnista aina pariin vuorokauteen, mutta yleisimmin se on kahden ja kahdeksan tunnin välillä. Kyse on siis ehdottomasti kestävyysurheilusta.
Reitin osalta karttaan ei ole merkitty kiertojärjestystä, vaan kilpailijat päättävät itse, mitkä rastit he hakevat. Joukkueet eivät siis pyri keräämään kaikkia rasteja, vain ne, jotka he ehtivät annetun kilpailuajan puitteissa. Kartalle on sijoitettu rasteja tarkoituksella niin paljon, ettei mikään joukkue ehdi kerätä niitä kaikkia.
Rogainingissa käytettävä kartta on usein pienimittakaavaisempi kuin perinteinen suunnistuskartta. Mittakaava vaihtelee yleensä välillä 1:10 000–1:30 000, eikä maastoa kuvata välttämättä yhtä yksityiskohtaisesti kuin perinteisissä suunnistuskartoissa.

Pisteiden lasku on yksinkertaista: kilpailun voittaa joukkue, jonka pistemäärä on suurin. Jokaisella rastilla on rastikoodi, jonka ensimmäinen numero kertoo onnistuneesta leimauksesta saatavan pistemäärän. Esimerkiksi rastilta numero 73 saa seitsemän pistettä. Pisteitä on yleensä jaossa yhdestä yhdeksään rastin vaativuudesta riippuen.
Korkeimmat pisteet löytyvät usein yksinäisiltä rasteilta, joiden hakeminen on vaivalloisempaa ja joiden sijainti on kauempana kilpailukeskuksesta. Hyvä ratamestari sijoittaa kuitenkin korkean pistemäärän rasteja tasaisesti eri puolille karttaa, jotta yksi suunta ei painottuisi liikaa. Tämä luo osaltaan haastetta ja mielenkiintoa oman reitin suunnitteluun.
Reitinsuunnitteluun annetaan yleensä 1–3 tuntia ennen varsinaista kilpailun alkua. Reitinsuunnittelu on olennainen osa onnistunutta suoritusta, ja vinkkejä siihen pääset lukemaan seuraavasta blogitekstistä. Suunnittelun jälkeen itse kilpailu alkaa yhteislähdöllä, ja koska joukkueet pyrkivät yleensä käyttämään koko annetun ajan pisteiden keräämiseen he saapuvat maaliin samoihin aikoihin.
Vaikka kilpailu alkaa yhteislähdöllä, letkassa harvemmin pysytään pitkään. Vapaavalintainen rastien hakujärjestys luo nopeasti luonnollista hajontaa joukkueiden välille. Kilpailukeskus pyritään sijoittamaan mahdollisimman keskelle karttaa, jolloin lähtösuuntia on useita. Osa joukkueista saattaa painottaa reitin alkuun nopeampaa ja helppokulkuisempaa maastoa, kun taas toiset suuntaavat heti haastavampiin alueisiin. Reitinvalintoihin vaikuttaa lukuisat tekijät, ja tämä lisää hajontaa entisestään.

Kilpailussa liikutaan yleensä joko juosten, eli niin sanotuissa tossusarjoissa, tai pyöräillen. Nykyisin rogainingista on tarjolla myös useita muita muotoja, kuten esimerkiksi SeikkailuRoga. Sarjoja saatetaan jakaa myös sukupuolen tai ikäryhmien mukaan, mutta usein sekajoukkueet ovat olennainen osa lajia. Tällöin sarjat vaihtelevat pääasiassa kilpailun keston ja kulkutavan mukaan.
Maaliin tullessa kilpailijat saavat yleensä tietää sijoituksensa välittömästi, sillä leimauksessa käytetään usein reaaliaikaisia järjestelmiä tai leimauskortteja, joiden maalikirjaus kertoo joukkueen pistemäärän. Pisteitä voi kuitenkin myös menettää: jokaisesta alkaneesta myöhästymisminuutista annetaan miinuspisteitä. Miinuspisteiden määrä vaihtelee kilpailusta riippuen, mutta on yleensä 1–3 pistettä per alkanut minuutti. Yli 30 minuutin myöhästyminen johtaa tavallisesti hylkäykseen.
Aikaisesta maaliin saapumisesta sakkoja ei jaeta. Siksi oman reitin huolellinen suunnittelu suhteessa käytettävissä olevaan aikaan on erittäin tärkeää – myöhästyminen harvoin kannattaa. Mikäli kahden joukkueen pistemäärä on sama, voittaa nopeampi joukkue, joten joissain tilanteissa myös ajalla on merkitystä.
Rogaining tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden haastaa itseään omalla tavallaan. Kilpailun pituus, vapaa reitinvalinta ja joukkueen yhteistyö tekevät lajista monipuolisen ja helposti lähestyttävän. Olitpa sitten kokenut suunnistaja tai täysin uusi lajin parissa, rogainingissa tärkeintä on tehdä fiksuja valintoja ja nauttia matkasta.
